2. sydänkohtaus ja kolme muuta

Herättyäni keskellä yötä unesta jossa toimin erilaisten murhaajien pelinappulana toisia murhaajia vastaan. Piileskelimme muiden kuollakseen pelkäävien uhrien kanssa isossa hylätyssä kartanossa, ulkona myrsky, sataa ja ukkostaa. Vaikka kuinka juoksin karkuun ja piilouduin, kuulin ja tunsin hengitykset niskassani, askeleet takanani ja ahdistuksen kurkussani. Kuin suoraan kauhuelokuvasta, erittäin perinteisestä kauhuelokuvasta. Aivan loppu unesta tunsin kuinka keräsin voimia herättääkseni itseni, viimeinen henkäys pahaa unta ja havahdus ylös. Toivoin kellon olevan lähellä sitä että herätyskelloni rupeaisi soimaan. 

En ole ihminen joka ottaa ulkoisista tekijöistä stressiä, mutta maaliskuun loppu on ollut yhtä elämäni tähän asti stressaavinta aikaa. Tuntuu että kaikki räjähtää käsiin. Olen viimoisten viikkojen aikana kokenut tunteita, joita en tiennyt omistavani. Miksi pienet asiat pistävät palan kurkkuuni? Ennen, vastoinkäymisten kohdalla nostin leukaa ja väläytin keskisormea, miksi nyt valun maan tasalle, Ei ei, en itke, en saa itkeä, se ei auta. Kuitenkin hetken päästä olen unohtanut asian tai oma ylpeä itseni #noragrets vai mitä? 

Niinä hetkinä kun tekisi mieli kääriytyä peiton sisään sikiöasentoon itkemään ja vihaamaan maailmaa, olen vain pistänyt kuulokkeet korviin ja ystäväni green dayn soimaan. Suosittelen

 

 ~salla~

1. irti kahleista

Ajatukset, ne jotka painaa niskaan päivällä ja valvottaa yöllä. Puhuminen koskee kurkkuun, puhelimesta loppuu akku, kynän terä katkeaa, mitä näitä nyt on. Silloin kun ketään ei oikeasti kiinnosta ja syvät huokaukset valtaa keskustelun. Kun pystyt tuntemaan toisen kiinnostuksen määrän viestien välityksellä, on parasta puhua sille keneltä ei odota mitään. Ensimmäisenä omaan mieleeni hiipi salakavalasti netin yleinen päiväkirja. 

Viikkojen tuskailujen ja mietintöjen jälkeen päätin haukata palan, joka saattaa olla liian iso. Käytyäni plussat ja miinukset läpi, päätin heittää kuvitteellisen listani roskiin ja unohtaa odotukset. Aluksi pääni oli täynnä. "kuinka tehdä täydellinen blogi joka miellyttää kaikkia". Onneksi havahduin tuosta kamalasta ajatuksesta koska miksi yrittäisin miellyttää kaikkia tai edes yhtä. Visio minulla on tähän mutta se mitä siitä oikeasti tulee onkin sitten eri juttu. Aion puhella itsekseni ja huutooni vastataan jos halutaan.

Pääsääntöisesti kirjoitan syvimpiä ajatuksia pääkoppani sisältä. Itseäni ei niin paljon "Mitä tein tänään" postaukset innosta. Pidän niiden lukemisesta mutta oma blogini ei tule niistä täyttymään. 

Lyhyesti kerrottuna olen 17-vuotias ammattikoulussa elintarvike-alaa opiskeleva tyttö. Omistan hevosen ja pari kania, mutta postaukseni ei koske niitä. Omat mielipiteet, niiden esille tuominen ja vapaus ovat asioita joita odotan ja tahdon elämältä.

~salla~